Tämä blogi alkaa hetken mielijohteesta. Elämäni on melko tavanomaista. Olen pian 30-vuotias nainen. Minulla on avopuoliso, 3-vuotias poika ja asun omakotitalossa pienessä kunnassa vähän isomman kaupungin kyljessä. (sanon usein, että asumme semi-maalla) Aloitan huomenna työt pitkän kotonaolotupeaman jälkeen, mikä ei varmastikaan lisää mahdollisuuksiani päivittää blogiani. Nyt tuli kuitenkin tarve saada kertoa elämästäni, jos tätä nyt kukaan ylipäätään lukee.
Parhaita hetkiä miettiä elämää ovat ruoanlaitto ja autolla ajaminen. Silloin voi hetkeksi (ainakin joskus) syventyä miettimään asioita. Muuten ajatukset pyörivät lähinnä arkisten asioiden ympärillä.
Elämäni ei ole aina ollut aivan helppoa. Äitini sairastui nuoruudessani vaikeaan masennukseen, isäni kuoli syöpään ollessani 25-vuotias ja olemme yrittäneet jo pitkään toista lasta, mutta saldona on vain yksi keskenmeno vuosi sitten. Välillä olen katkera kaikesta kokemastani, mutta usemmiten osaan kääntää ne voimavarakseni. Minä en pelkää vanhenemista. Enemmänkin pidän ikää positiivisena asiana. Itse olen saanut rutkasti itsevarmuutta, rohkeutta ja avoimmuutta iän karttuessa. Eletty elämä näkyy ja kuluu minussa, ja niinhän sen kuuluukin mennä!
Blogini tulee käsittelemään mennyttä elämääni, tätä päivää ja varmasti myös tulevaisuutta, luulisin.